Ulkopuolisin silmin:
”Ovatko nää housut ok?” kysyin David Barberilta kun saavuin Kulloon parkkipaikalle, minulla oli farkut, mutta siistit, jaloissani. Ajomatkalla Kulloon tajusin kuuleeni jostain, ettei farkut ole sallittuja golf-kentillä, mutta enhän ole menossa pelaamaaan. ”Näyttävät siisteiltä, kelpaavat”, eli sain hyväksynnän. Joten liityin pelaajien seuraan. Olin golf-kentällä viimeksi pienenä, varmaan alle 10-vuotiaana, joten kaikki oli ihan uutta minulle. Olin päättänyt, että viikonlopun aikana yritän selvittää joitakin kysymyksiä, oleellisin oli kysymys: mikä golfissa viehättää? Ja toinen kysymykseni oli se, että onko golf urheilua?
Pelaajien kokoontuessa tunsin itseni ulkopuoliseksi enkä tiennyt miten käyttytyä. Lisäkseni siellä oli vain pari katsojaa. Golfaajilla oli hienot kangashousut, pikeepaita ja neulepaita. Ja he tervehtivät toisiaan kättelemällä ja nostamalla lakkia, vitsailua oli vähemmän kuin muissa urheilutapahtumissa. Seuratessani hetken ulkopuolisena uskaltauduin pelaajien seuraan ja tein kaikenlaisia kysymyksiä golfista, kuten säännöistä. Yllätyin heti positiivisesti, miten pelaajat ystävällisesti vastasivat kyseluihin ja uteluihini ja ottivat minut porukkaan.
Lauantaina, ensimmäisenä kilpailupäivänä, seurasin avauslyöntejä. Avauslyönneissä oli jotain taikaa, keskittyminen, mielikuvaharjoitukset ja varsinainen lyönti sekä lopuksi jännitys siitä mihin pallo lentäisi. Pelaajat liikkuivat kolmen, neljän hengen ryhmissä ja ryhmät lähtivät kymmenen minuutin välein. Lopuksi liityin hetkeksi viimeiseksi lähtevään ryhmään. Pelaajat kertoivat, että Kulloon golfradat ovat tavallista rankemmat, paljon mäkeä ja pitempiä matkoja ratojen välillä, minkä havaitsin jo kolmella ensimmäisellä radalla. Samalla taivas alkoi tummeutua ja minulle tuli rakko jalkaan, joten päätin että jätän tällä kertaa kokeilun sikseen ja palata seuraavana päivänä kunnolla varustettuna. Noustuani autoon alkoi sataa kaatamalla. Viimeisellä ryhmällä oli silloin yli puolet radoista edessäpäin.
Toisena kilpailupäivänä, sunnuntai-aamuna tein itselleni voileipää, pakkasin reppuun laastarit, vesipullon ja kameran. Vaihdoin lenkkarit vaelluskenkiin kun pelaajaystäväni ystävällisesti muistutti, että kenttä voi olla edelleen märkä edellisen illan sateen jäljiltä. Otin myös mukaan upouuden älypuhelimeni, jossa on facebook ja sports tracker-sovellus. Päätin laittaa ajatuksiani ja kuvia reaaliaikaisesti facebookiin ja sports tracker kertoisi minulle vastauksen kysymykseeni, onko golf urheilua?
Kunnolla varustettuna liityin kolmen miehen, Tomas Uusimäen, Jan-Erik Granvikin ja nuoren lupauksen, Waltteri Wariksen, seuraan. Heiltä opin paljon uutta, säännöistä, peliin liittyvää viittomistoa ja sanastoa. Ja sain seurata heidän peliään, ihan herrasmiesmäistä peliä. Toisiaan he kannustivat toisiaan, toisten epäonnistumisiin ei kiinnitetty huomiota, omiin näytettiin pieniä tunteenpurkauksia, mailoja ei kuitenkin hajoitettu. Kyselin heiltä, mitä golfissa viehättää ja miten he olivat ajautuneet golfin pariin. Jan-Erikille golf on hyvä vastapaino jääkiekkoilulle joka on hyvin fyysinen, Tomakselle kävely luonnossa on osa golfin viehätystä. Nuori Waltteri alkoi golfailun golfia harrastavan isänsä seurassa.
Aika vierähti heidän seurassaan nopeasti ja viimeisen radan lopussa tarkistin sports trackeriani, 12,6 kilometriä, 5tuntia 18minuuttia ja 1037 kaloria. Tämä antaa vastauksen toiselle kysymykselleni siitä, onko golf urheilua.
David Barber vei toistamiseen mestaruuden. Yhtä pelaajaa kannattaa seurata tulevaisuudessa, nuorta Waltteri Warista, joka sijoittui kolmanneksi ja hänen tasoituksensa on 8,6. Kisojen yllättäjä oli Marko Lehtonen, joka voitti lyöntipelin, huhujen mukaan hän pelasi silloin elämänsä viidettä kokonaista golfkierrosta.
Teksti ja kuva: Maija Koivisto